Kirjoittaja Bosco » 25 Heinä 2022, 12:07
Tämän vuoden varaustilaisuuteen lähdettiin kuuden vuoron kanssa ja sieltä poistuttiin kuuden varauksen kanssa. Kuudes vuoro noista tuli hankittua juuri tunteja ennen varaustilaisuuden alkua, vaikka etukäteen oli tarkoituksena karsia vuorojen määrää. Parista vuorosta tulikin ihan hyvät tarjoukset, tuleville vuosille ne siirtäen, mutta lopulta päädyin pitämään kiinni tämän kesän vuoroistani sitten. Tällainen vuosikerta tarttui haaviin:
Frank Nazar (1.kierros #8)
- Tälle vuorolle ei ollut sen tarkempia suunnitelmia tai toiveita kuin, että ottaa se pelaaja joka etukäteen rankkaamastani top-8 listasta putoaa syliin. Sieltä meni edeltä kuitenkin yksi varaus oman kärkikahdeksikon ulkopuolelta, joten tässä vaiheessa pääsi sitten kahden pelaajan välillä jopa tekemään valinnan. Kyseiset pelaajat olivat Frank Nazar ja Joakim Kemell. Valinta kääntyi lopulta Nazarin eduksi muutamasta syystä. Ensinnäkin hän on sentteri/laituri, kun taas Kemell on puhdas laituri, joten tuossa on mahdollisuus että NHL:ssä pelaa sentterinä ja siten on arvokkaampi. Nazarin kohdalla vakuutti myös tuo luistelun+taidon kokonaispaketti, ja etenkin EliteProspectsin video ja hehkutus draftin kovimmasta hyökkäyspään potentiaalista upposi tänne. Chicagon uudelleenrakennuksessa Nazar tulee myös olemaan keskeisiä palasia, ja vastaavasti Nashvillen kehitystyö hyökkäyspään lahjakkuuksien kanssa ei niin vakuuttavaa ole koskaan ollut, joten siksi vaaka kallistui Nazarin puoleen.
Rutger McGroarty (1.kierros #11)
- Toinen vuoro tuli nopeasti heti perään ja hieman elättelin toiveita Kemellin putoamisesta sitten tälle vuorolle, mutta eihän sitä niin hyvin käynyt vaan Opatsu poimi sen juuri edeltä. Sen jälkeen valinta sitten kohdistui Yhdysvaltojen kehitysohjelman kapteeniin, joka oikeassa draftissa meni heti Nazarin perään seuraavalla vuorolla Winnipeg Jetsiin. Menee lisäksi ensi kaudeksi Michiganin yliopistoon yhdessä Nazarin kanssa, joten kaksikon kehityksen seuraaminen helpompaa sen myötä. Johtajatyyppi, hyvä maalintekijä ja tunnollinen kahden suunnan pelaaja. Pystyy pelaamaan sekä keskellä että laidassa, vaikka todennäköisesti NHL:stä tulevaisuus laidalla lieneekin. Luistelussa eniten kehittämisen varaa, mutta sitä on hyvä kehittää yliopistossa.
Conor Geekie (1.kierros #17)
- Geekie oli yksi mietinnässä ollut pelaaja jo edellisellä vuorolla, mutta yllättäen putosi aina tänne saakka. Kun kerran oli vielä vapaana niin pakko ottaa miettimättä asiaa sen tarkemmin. Isokokoinen (193cm/92kg) taitosentteri joka meni paria vuoroa ennen Nazaria oikeassa draftissa Arizona Coyotesiin. WHL:ssä kaksi viime kautta yksi tehokkaimmista pelaajista sekä pisteiden että pistekeskiarvon pohjalta ikäluokastaan. Luistelussa on paljon tekemistä, ja myös tarvitsee tasaisuutta otteisiinsa, ja ilmeisesti nämä kaksi varoitusmerkkiä pudottivat Geekien tälle vuorolle saakka meidän draftissa. Potentiaalia kuitenkin on merkittävästi kehittyä isokokoiseksi top-6 voimasentteriksi a'la Ryan Getzlaf. Toivotaan että kehittyisi nyt ainakin lähemmäksi tuollaista pelaajaa kuin edelliset kaksi vastaavaa varaustani, Frederik Gauthier ja Michael Rasmussen. Tai no, Rasmussen sentään on hyvä syvyyspelaaja NHL:ään ja ehkä vielä voi läpimurtokin tulla, Gauthier oli puhdas floppi.
Isaac Howard (2.kierros #21)
- Tästä vuorosta tuli hyvä tarjous juuri ennen varausta, mutta lopulta kuitenkin päädyin pitämään vuoron itse. Katseet olivat tässä vaiheessa kahdessa pelaajassa, Isaac Howardissa ja Jimmy Snuggerudissa. Jälkimmäinen olisi ollut turvallisempi valinta kokonsa ja kahden suunnan pelinsä vuoksi, mutta Howardin kohdalla hyökkäyspään potentiaali oli liian hyvä ohitettavaksi. Kaikki vastaan tulleet analyyttiset mallit tuntuivat hehkuttavan tähtipotentiaalia, ja onkin pistetehtailussa/tahdissa päihittänyt kaksi ensimmäistä varaustani ja muut ikäluokan parhaat jenkkilahjakkuudet samassa joukkueessa pelatessaan. The Athleticin Scott Wheeler rankkasi jopa draftin 10. parhaaksi pelaajaksi. Hyökkäyspään lahjakkuus ja potentiaali ovat siten kiistattomia. Kaikessa muussa onkin sitten tekemistä. Kokoa ei ole paljoakaan, fyysisesti paljon kehitettävää ja puolustusvelvoitteiden hoitaminen ei tunnu kiinnostavan. Pidemmän tähtäimen projekti, mutta on hänet varannut Tampa Bay Lightning ennenkin kehittänyt tällaiset hyökkäyspään talentit ihan maksimipotentiaalinsa mukaiselle tasolle.
David Goyette (3.kierros #44)
- Ryan Strome vaihtui kauden päätteeksi tähän vuoroon. Howardin (ja Snuggerudin menon hieman myöhemmin) jälkeen ei ollut erityisesti listauksia valmiina kahdelle viimeiselle vuorolleni, vaan niitä lähdettiin laatiman draftin aikana sen edetessä lähemmäksi neljättäkymmenettä vuoroa. Siinä vaiheessa vapaana olleista pelaajista kahdelle vuorolleni listalle päätyivät David Goyette, Jani Nyman, Cameron Lund ja Rieger Lorenz. Näistä sitten vuoron tullessa kohdalle kaikki olivat vielä vapaana ja valinta sitten Goyetteen. Goyette on hieman samasta muotista kuin Nazar ja Howard. Sulavasti liikkuva ja erinomaiset hyökkäyspään taidot omaava pelaaja. OHL:ssä Shane Wrightin jälkeen toiseksi tehokkain U18-pelaaja päättyneellä kaudella ja OHL:n tulokkaiden maali- ja pistepörssin ykkönen. Pelasi päättyneen kauden heikossa OHL-joukkueessa tehden yli 70 pistettä. Ensi kaudella vuotta vanhempana on 100 pisteen potentiaalia. Etukäteisrankingeissa oli Goyetten kohdalla paljon eroja, kun parhaillaan oli siellä kahdenkympin tuntumassa ja heikoimmillaan meni reilusti yli neljänkympin. Oikeassa draftissa putosikin aina toisen kierroksen loppuun ja vuorolle #61 Seattle Krakenin syliin. Tässä vaiheessa draftia hyökkäyspään potentiaalinsa puolesta omaan silmään selkeä valinta, vaikka Howardin tavoin kaikessa muussa sitten onkin kehitettävää.
Cameron Lund (3.kierros #47)
- Yksi pelaaja omalta listalta meni edellisen ja tämän vuoron välillä, ja sitten listallani olleista kahdesta nimestä valinta osui Cameron Lundiin tällä ennen draftia Darnell Nursesta saamallani varausvuorolla. Toisin kuin lähes järjestäen kaikilla edellisillä varauksillani, eivät Lundin tilastot ole mitenkään vakuuttavia. Pelasi kuitenkin USHL:ssä heikossa joukkueessa ollen yksi joukkueensa kantavia pelaajia. Kooltaan on NHL-tasoa mutta toisin kuin yleensä hänen kokoisilla pelaajilla, ei kahden suunnan pelaaminen ole valttikortti, vaan nimenomaan kiekollinen pelaaminen. Hyvät hyökkäyspään taidot, hyvä laukaus ja myös luistelu on vahvuus, kahden suunnan pelaamista sitten voi kehittää yliopistossa parin vuoden ajan. Top-6 sentteripotentiaalia tulevaisuuteen. Olikin ollut Sharksin tulokasleirin yksi vakuuttavimpia pelaajia, mikä lopullisesti myi tämän valinnan itselleni.
Kuten aina tuoreeltaan varausten jälkeen, on tästä vuosikerrasta varovaisen positiiviset tuntemukset. Aikalailla sain vuoroillani haluamani pelaajat. Tosin se pitää myöntää että tähän ei paljoa etukäteen valmistauduttu, toisin kuin yleensä, vaan oikeastaan vasta draftia edeltävänä päivänä tuli alettua tarkkailemaan tätä vuosikertaa. Jos yleensä tulee laadittua vähintään top-30 listat etukäteen, tänä vuonna lyhyemmillä listauksilla ja loppua kohden vasta draftin aikana ne luoden. Näillä mennään kuitenkin ja ihan tyytyväisenä omiin varauksiini tässä voi lähteä seuraamaan heidän kehitystä sitten.