Kirjoittaja nuck » 07 Elo 2021, 01:02
Ensimmäiseen omaan draftiin ei lähdetty ihan niin hyvistä asetelmista kuin olin toivonut, kun olin kaupannut toisen top10 vuoroni Askaroviin. Varausvuoroja oikean elämän ykköskierroksen sisälle sain kuitenkin kolme ja top10 sisälle yhden, mikä täytti fantasymanageriuran alussa tekemäni omat, hieman pidemmän linjan vähimmäistoiveet koittaa rakentaa joukkuetta omien varausten ympärille.
Toisen top10 vuoron kanssa olisin ollut vielä toiveikkaampi tähän draftiin, mutta toi tämä nytkin hyvin lisää mielenkiintoista seurattavaa tuleville vuosille. Pari vuoroa hankin varaustilaisuudessa lisää, kun tuli parin pelaajan kohdalla omasta mielestä sopiva hetki koittaa treidiä ylöspäin. Muutamia kauppoja olin suunnitellut tekeväni myös toiseen suuntaan varausvuoroja myymällä, mutta pidin kuitenkin lopulta omasta suunnitelmasta kiinni.
Kent Johnson (1. kierros, #5)
Ennen varaustilaisuutta omissa toiveissa oli, että vitosvuorolla olisi saatavilla yksi draftin mahdollisista tulevaisuuden senttereistä ja tuollainen oli saatavilla Johnsonista. Vaikka Johnson viime kauden laidalla yliopistossa pääosin pelasikin, tuo oli hänen ensimmäinen kautensa yliopistossa vielä pahasti fyysisesti raakileena ja uransa hän on pelannut muuten keskellä. Kekäläinen uskoo Johnsonin olevan tulevaisuudessa keskushyökkääjä ja tuohon voi olla hyvät mahdollisuudet, jos hän saa lisää voimaa vielä toistaiseksi heikkoon varteen. Taitopuolen lahjakkuutta Johnsonilla on ehkä jopa koko draftin eniten ja tuon ympärille on hyvä rakentaa tulevaisuutta.
Johnson on pelaajana sellainen mitä tältä vuorolta hain ja vielä parempaa olisi mikäli tuo sentterin tonttikin löytyisi tulevaisuudessa. Michigan oli lähivuosien aikana ehkä eniten scoutattu yksittäinen joukkue Powerin, Beniersin ja Johnsonin ansiosta ja kaikki pelaajat taisivat täyttää scouttien toiveet, kun oikeassa draftissa meni kolme pelaajaa samasta seurasta viiden ensimmäisen varauksen joukosta. Johnsonin kohdalle on isot odotukset tulevaisuudessa, kuten tältä varausvuorolta pitää tietysti ollakin.
Zachary Bolduc (2. kierros, #23)
St. Louis varasi Quebecin junnuliigassa Mike Bossy Trophylla palkitun hyökkääjän oikean elämän draftissa 17. sijalla, mikä tuli minulle vähän yllätyksenä (mm. Chaz Lucius, Fedor Svechkov ja Jesper Wallstedt varattiin myöhemmin). Tuo ei kuitenkaan tee Bolducista välttämättä huonoa valintaa Bluesille. Bolduc on monipuolinen hyökkääjä, jolta onnistuu sekä maalinteko että pelintekeminen, hän pystyy pelaamaan melko fyysisesti, hänen laukauksensa on vaarallinen ja pelisilmä hyvää tasoa, minkä ansiosta häntä pystytään peluuttamaan kaikissa tilanteissa ja kaikissa hyökkääjän rooleissa.
Bolducin mennyt kausi ei ollut pisteellisesti ihan niin hyvä kuin odotin (hän teki 16 vuotiaana 30 maalia Rimouskille ja oli omissa odotuksissa jopa mahdollisia top10 varauksia), mutta isossa osassa tuossa saattoi olla myös surkea Rimouskin joukkue (38% voittoprosentti oli Q:n pohjalukemia). Bolduc kuitenkin päätti kautensa tekemällä viimeisiin 10 peliin 18 pistettä, ennen kuin kausi pistettiin pakettiin ja hän oli Rimouskin paras pistemies. Ensi kaudella hän siirtyy pelaamaan parempaan Quebecin joukkueeseen (Patrick Royn Quebec maksoi Bolducista kolme ykkösvarausta) ja toivottavasti tuo tekee Bolducin uralle hyvää.
Edellä varattiin pari pelaajaa, joita olin seurannut menneellä kaudella hieman enemmän kuin Bolducia ja olisin ehkä ottanut heistä jonkun, mutta kun Bolduc sitten tuli eteen, oma valinta oli kuitenkin aika selvä. Hain tällä varauksella vähän samaa kuin Johnsonin varauksella. Bolduc on pelannut Rimouskissa sekä laiturin- että sentterin tontteja ja omissa toiveissa olisi, että hänestäkin kehittyisi tulevaisuudessa sentteri.
Corson Ceulemans (2. kierros, #24)
Pidin Ceulemansin otteista u18-kisoissa, joissa hän jakoi turnauksen pakkien pistepörssin voiton, pelasi fyysisesti ja kuului Kanadan alivoimaan. Turnaus jätti kuitenkin samalla joitakin kysymyksiä puolustuspelin tasaisuuden suhteen. Osasyynä tuohon saattoi olla se, että hän pelasi turnauksen ulkopuolella muuten tällä kaudella vain kahdeksan ottelua ja puolustuspeliään vaistoilla pelaavalle puolustajalle tuli joitakin pelinlukuvirheitä, jotka minun nähdäkseni vaikuttivat joihinkin Ceulemansin listasijoituksiin liikaa. Onnistuessaan Ceulemansilla on korkea katto puolustajana ja hän saattaa parhaassa tapauksessa tuoda fantasyyn hyvin sekä tehoja että fyysisiä tilastoja.
Ensi kaudesta lähtien Ceulemans siirtyy portailla eteenpäin pelaamaan Tony Granaton valmentamaan Wisconsinin yliopistoon, mistä lähikausina ovat ponnistaneet/ponnistamassa ylös mm. Cole Caufield, Dylan Holloway, K’Andre Miller, Alex Turcotte ja Wyatt Kalynuk. Uskoisin tuon olevan hyvä polku tulevaisuuteen ja ensi kaudella nähdään paremmin mihin Ceulemansista on puolustajana.
Tämä varaus oli omissa toiveissa tähän väliin, sillä suunnittelin varaavani yhden pakin kahden hyökkääjän jälkeen ja pidin Ceulemansin potentiaalista fantasyyn pakeista eniten tuon top4-pakkiryhmän jälkeen.
Danila Klimovich (2. kierros, #36)
Nuorten u18-kisoissa kuusi maalia Valko-Venäjälle viiteen peliin tehnyt Klimovich on yksi draftin mielenkiintoisimmista pelaajista minun papereissa. Klimovichin peli on vielä hyvin kehittymätöntä, mutta hänellä on muutamia eliittiluokan ominaisuuksia, jotka saattavat nousta esiin oikeassa harjoitteluympäristössä. Klimovichia ei luultavasti scoutattu Valko-Venäjällä lähellekään niin paljon kuin monia muita draftin pelaajia, joten hänen arvonsa pohjautuu pitkälle u18-kisojen otteisiin.
Vancouver otti oikeassa draftissa hänet monia listasijoja korkeammalla vuorolla ja uskoo Klimovichilla olevan vielä paljon kehittymisenvaraa. Omilla(kin) listoilla Klimovichin varaus tuli nyt lopulta korkeammalta kuin olin suunnitellut. Kun olin varannut pakin edellisellä vuorolla ja edellä varatut hyökkääjät olisivat olleet minulla tässä vuorossa, päätin lopulta ottaa tässä riskin vuorojen hyvän määrän vuoksi.
Scott Morrow (2. kierros, #40)
Morrow’ta tuli seurattua kauden aikana lähinnä eri artikkeleista ja videoilta. Hyväraaminen, hienot hyökkäyspään lahjat omaava puolustaja, jolla saattaa olla korkea katto hyökkäävänä puolustajana. Morrow dominoi USHS-prep -sarjaa, mutta hänen peli tarvitsee kokonaisuutena kuitenkin vielä kehitysaskelia. Hänen viime kauden valmentajansa Ben Umhoefer sanoi Morrowin olevan lahjakkaampi kuin Cam York tai Jackson LaCombe, joita Umhoefer myös valmensi aikanaan.
Morrow siirtyy nyt ensi kaudesta alkaen UMass’in yliopistojoukkueeseen. UMass on tuottanut lähikausina NHL:ään valmentaja Greg Carvellin johdolla puolustajista mm. Cale Makarin ja Mario Ferraron, joten yliopistojoukkuetta voi lähiaikojen historiaa peilaten pitää ihan hyvänä polkuna ylemmäs. Carolinan toisen kierroksen varaus vaikutti minun papereissa niin lupaavalta puolustajalta, että kun hän oli vapaana toisen kierroksen lopussa, päätin ottaa riskin ja koittaa treidiä ylöspäin.
Simon Robertsson (3. kierros, #45)
Toisen polven ruotsalaiskiekkoilija (isä Bert oli aikanaan lupaava fyysinen puolustaja, mutta ei pelannut lopulta kuin reilut 100 NHL-peliä ja kävi pelaamassa myös Suomessa Ilveksen riveissä) putosi lopullisessa draftissa vähän luultavasti Ruotsin u18-kisojen otteiden vuoksi. Robertsson pelasi kisoissa Ruotsin ykkösessä oikeana laiturina, mutta jäi aika näkymättömäksi. Kovalla laukauksella varustettu laituri oli vakituinen SHL-hyökkääjä jo menneellä kaudella ja monissa ennakoissa jopa ykköskierrokselle sijoitettu pelaaja.
Robertsson on ollut hyvän luokan lupaus jo jonkin aikaa ja teki ensimmäisen maalinsakin SHL:ssä 16 vuotiaana. Mennyt kausi ei kulkenut ihan toivotunlaisesti, vaikka Ruotsin juniorisarjassa tehoilikin. Lahjoja hänellä on noista kisoista huolimatta edelleen kehittyä hyväksi NHL-pelaajaksi. Olisin toivonut Ville Koivusen putoamista tälle vuorolle, mutta Bosco ehti ottaa hänet pari sijaa aikaisemmin. Robertsson oli minulla noin 50. sijoille sijoitettu pelaaja, joten varausvuoro meni aika lailla omien listojen mukaan, vaikka oikeaan draftiin nähden tämä korkealta tulikin.
Benjamin Gaudreau (3. kierros, #55)
Nuorten u18-kisojen parhaana maalivahtina valittu Gaudreau ei pelannut kisojen ulkopuolella peliäkään kauden aikana. Edelliskaudella hänen tilastonsa olivat OHL:ssa heikkoja, mutta niin oli edessä pelannut Sarnian joukkuekin. Tuon vähäisen pelimäärän vuoksi Gaudreau on riskiveto, mutta oli ainakin keskiarvolistoilla tämän ikäluokan kolmanneksi rankattu maalivahti Wallstedtin ja Cossan jälkeen.
Tavoite oli ennen draftia saada varatuksi yksi maalivahti ja sen tiesi mahdollisesti olevan juuri Gaudreau, sillä Wallstedtiin ja Cossaan en uskonut. Kun Gaudreau sitten näytti olevan vapaana kolmannen kierroksen lopussa, tein treidin ylöspäin saadakseni yhden maalivahtiarvan lisää.
Stanislav Svozil (4. kierros, #61)
Svozilin kausi oli minulle kaiken kaikkiaan vähän pettymys. Kun 16 vuotiaana hänet valittiin Tsekin sarjan parhaana tulokkaana ja vuodenvaihteessa nuorten u20-kisoissa hän pelasi mielestäni hienosti, u18-kisoissa hän ei noussut niin paljon esiin kuin olisin toivonut. Listoilla Svozil putosi ykköskierroksen lupauksesta u18-kisojen jälkeen kakkoskierroksen lupaukseksi ja lopulta varsinaisessa draftissa Columbus varasi hänet vasta kolmoskierroksella. Svozil on näyttänyt olevan kuitenkin hyvä kiekollinen pakki Tsekin nuorten maajoukkueissa ja hänen lahjansa voivat luvata vielä hyvää tulevaisuutta.
Tein tässäkin kohtaa treidin saadakseni Svoziliin yhden lisäarvan. Pitkälle tuo johtui hänen lahjoistaan ja siitä että olen pääosin pitänyt hänen pelistä, ei tämän kauden kevään otteista. Tulevaisuus näyttää onko tämä varaus satsaamisen arvoinen, mutta täällä riittää vielä uskoa Svozilin tulevaisuuteen.
Evan Nause (4. kierros, #65)
Nausen kauden alku QMJHL:ssa ei ollut kovin hyvä ja hän sanoi itsekin, että hänen piti yksinkertaistaa peliään. Kauden loppu meni kuitenkin paremmin ja hän teki draft-ikäiseksi pakiksi ihan hyvät 18 pistettä viimeisiin 20 peliin ennen kuin kausi pistettiin poikki. Nause on hyväraaminen kiekolliseen peliin kykenevä puolustaja, joka oli keskiarvolistoilla toisen kierroksen alkuun rankattu pelaaja, mutta putosi lopullisessa draftissa toisen kierroksen loppuun Floridan varaukseksi.
Minulla oli tälle vuorolle ensin kaksi vaihtoehtoa (Moser oli toinen), mutta Nause oli noista vähän korkeammalla nuoremman ikänsä puolesta. Nause tulee nyt pelaamaan samassa Quebecin joukkueessa Bolducin kanssa, joten ihan mielenkiinnolla seuraan Quebecin otteita Q:ssa ensi kaudella.
Nolan Allan (4. kierros, #67)
Pidin Allanin fyysisistä otteista Kanadan u18-joukkueessa, jossa hän pelasi ykkösparissa Clarken nousuja varmistaen. Chicagon oikean draftin ykköskierroksen varaus Allanista tuli silti yllätyksenä. Allan osaa luistella riittävällä tasolla ja pelaa varman oloista puolustuspeliä fyysistä peliä unohtamatta. Alemmilla tasoilla on tullut tehojakin ja Allan oli WHL:n Bantam Draftin kolmosvaraus pari vuotta sitten. Tästä varauksesta en odota koskaan kuitenkaan mitään pistelinkoa, mutta jos saisi fyysisiä pisteitä fantasyliigaan ja hyökkäyspeli kehittyisi vielä, Allan voisi täyttää paikkansa neloskierroksen varauksena.
Tämän varauksen kanssa muutin alkuperäisiä kaavailuja. Halusin lopulta ottaa mukaan Chicagon managerina yhden Chicagon oikean draftin pelaajan, jonka otteita tuli seurattua kauden aikana nuorten kisoissa.
Liam Dower Nilsson (5. kierros, #85)
Elämä on kohdellut nuorta ruotsalaishyökkääjää kovalla kädellä ennen varaustilaisuutta, mutta tuo on saattanut tehdä Dower Nilssonista normaalia kypsemmän pelaajan. Hän oli Ruotsin kapteeni ja ykkösketjun sentteri u18-kisoissa ja pidin hänen hyvästä työmoraalista ja pelistä muutenkin u18-turnauksessa, vaikka ei kauheasti tehoja tuonutkaan. Otin tässä nyt selvästi oikeaa draftia aikaisemmin varauksen kiinni ja toivon myöhempää kiekollista kehitystä hänen osalle.
Nämä 11 varausta tuli tästä ensimmäisestä draftista ja samalla pistettiin joukkueen prospect-osastoa aika uusiksi. Jos ennen draftia top10 vuoroon vaihdetun Askarovin vielä liittäisi näihin varauksiin, niin ihan tyytyväinen olen ainakin tällä hetkellä saldoon. Paljon lisää mielenkiintoista seurattavaa näistä ainakin tuli muutamaksi seuraavaksi vuodeksi.