Kirjoittaja Bosco » 04 Huhti 2016, 13:22
Kolmen vuoden tauon jälkeen Pittsburgh Penguins on jälleen mestari, kyllä maistuu! Erityisen hyvältä se tuntuu, kun vastassa oli joukkueeni kahtena edellisenä vuonna päihittänyt ja tänä vuonna runkosarjan voittanut Montreal Canadiens, jonka joukkue pelasi myös erittäin hyvän finaaliviikon. Finaali kokonaisuudessaan olikin erittäin kovatasoinen ja viimeiseen iltaan lähdettäessä tilanne vielä tasaisissa 8-7 lukemissa. Joukkueeni suoritustaso lähenteli kuitenkin täydellisyyttä koko viikonlopun ajan, ja etenkin sunnuntaina joukkueeni oli erityisen hyvässä vireessä ja sen myötä loppunumerotkin venyivät aika selviin 13-3 voittolukemiini. Tuollaisella suorituksella kelpaa syrjäyttää kahden edellisen kauden mestari valtaistuimeltaan.
Jos tarkastelee koko kulunutta kautta, niin joukkueeni kausi sujui nousujohteisissa merkeissä tällä kaudella. Alkukausi sujui sellaisissa kohtalaisen hyvissä merkeissä ja joukkue pysyi siellä kärjen tuntumassa, mutta kokonaisuudessa maalivahtipeliä lukuunottamatta joukkueen tekeminen ei ollut mitään erityisen hyvää eikä joukkueen taso ihan ollut runkosarjaa alkukauden hallinneen Bluesin tasolla. Ensimmäisen 15 viikon aikana kenttäpelaajat ylsivät vähintään 40 pisteeseen vain kolmesti, ja niistäkin se paras suoritus oli ylipitkällä avausviikolla. Normaalipituisilla viikoilla joukkue ylsi siis vain kahdesti 40 pisteeseen ja niilläkin kerroilla juuri tarkalleen vain tuohon pistemäärään. Ylivoimatehot puuttuivat läpi kauden eikä tuo suorittaminen vastannut odotuksiani. All-Stars tauko oli sitten se käänteentekevä kohta koko joukkueelle ja siitä eteenpäin meno olikin vakuuttavaa loppukauden. Oliko se sitten Connor McDavidin paluu vai mikä sai joukkueeni nousemaan uudelle tasolle, mutta tuosta eteenpäin kenttäpelaajat tekivät tulosta ihan toisella tavalla. Ylipitkä All-Stars viikko jo sujui joukkueelta loistavasti ja sen jälkeen runkosarjan viiden viimeisen viikon aikana joukkue rikkoi 40 pisteen rajapyykin kolmesti, parhaalla viikolla keräten jopa 51 pistettä. Joukkueen terveystilanne oli loppukaudesta harvinaisen hyvällä mallilla, ja playoffeihin lähdettäessä ainoastaan Paquette miehitti IR-listaa. Joukkue pääsi siten lähtemään playoffeihin erittäin hyvistä asemista.
Playoffeissa tuo vakuuttava meno sitten jatkui ja sekä avauskierroksella Anaheimia että välierissä San Josea vastaan joukkue pelasi hyvät, kauden parhaimmistoon kuuluvat viikot. Meno huipentui sitten finaaleissa kun joukkue nosti vielä parin pykälän verran tasoaan ja pelasi juuri oikealla hetkellä ylivoimaisesti kauden parhaan viikkonsa. Normaalipituisista viikoista puhuttaessa useassa kategoriassa kauden parhaat tai parhaimpiin kuuluvat suoritukset joukkueelleni. Maaleissa kauden toiseksi paras suoritus (20), syötöissä kauden paras suoritus (36), pisteissä kauden paras suoritus (56), plussissa välieräviikon kanssa jaettu kauden paras suoritus (+23), yv-maaleissa kauden paras suoritus (7), yv-syötöissä kauden paras suoritus (11), av-pisteissä (2) jaettu kauden kolmanneksi paras suoritus, voittomaaleissa (4) jaettu kauden neljänneksi paras suoritus, voitoissa (6) kauden toiseksi korkein määrä (7 voittoa kahdesti) sekä torjunnoissa (245) kauden kolmanneksi suurin määrä. Muissakin kategorioissa lisäksi hyvä suoritustaso finaaleissa ja kokonaisuudessa juuri oikealla hetkellä joukkue pelasi siten ylivoimaisesti kauden parhaan viikkonsa. Kuntopiikki osui täsmälleen oikealle hetkelle. Erityisesti suorittaminen yv-pisteissä lämmitti mieltä, sillä ne kategoriat olivat läpi kauden olleet joukkueen heikkous, mutta sitten kauden kahtena viimeisenä iltana joukkue väänsi yv:llä tehot 5+7, jotka nuokin olisivat olleet jo kauden jaettu paras yv-maalimäärä sekä jaettu kauden toiseksi paras yv-syöttömäärä joukkueelleni. Ylivoimapelaaminen alkoi sujua siten myöskin juuri oikealla hetkellä. Mestaruuden voittaminen on aina hienoa, mutta kun se tapahtuu tällaisen viikon jälkeen niin se aina vaan vielä erityisempää.
Kenttäpelaajien osalta siellä tuli finaaleissa jälleen tasaiselta rintamalta onnistumisia kahden edellisen viikon tapaan. McDavid oli yksi harvoista nollille jääneistä pelaajista, mutta toisaalta Oilersilla oli vain kaksi peliä viikon aikana joten ei ollut suosiollinen tilanne muutenkaan McDavidin onnistumisen kannalta. Muut nostivat sitten tasoaan hyvin. Viimeisen rosteripaikan ennen playoffeja napannut Pateryn oli läpi playoffien hyvä, ja yllättäen keräsi jokaiseen playoff-otteluun vähintään yhden pisteen. Schultz ja Sheahan, kaksi pelaajaa joiden tilanne katselisin tuloksettomasti parannuksia ennen siirtotakarajan umpeutumista, olivat myös erittäin hyviä playoffeissa. Sheahan keräsi jokaiseen playoff-otteluun vähintään kaksi pistettä, ja sitten finaaleissa pistemäärä olikin Schultzin tavoin neljä pistettä. Tärkeitä syvyyspelaajien onnistumisia noilta kavereilta. Letang ja Simmonds olivat parhaimmistoa kuuden pisteen viikoilla, joista neljä kappaletta yv:llä. Scheifelelle niin ikään hieno kuuden pisteen viikko, joka nosti kahden viimeisen viikon saldon yhteensä 10 pisteeseen hänen osaltaan. Backesille viisi pistettä, Crosbylle neljä, Karlssonille ja Toewsille kolme - eli parhailta pelaajilta tuli hyvin onnistumisia. Maalinsuulla Gibson pelasi erinomaisen viikon, ja jos viimeisenä iltana en olisi viime hetkillä vaihtanut Dubnykiä pelaavaan kokoonpanoon Gibsonin tilalle, niin olisi koko viikon maalivahtitilastotkin olleet hieman paremmat. Mutta eipä tuolla ollut lopulta minkään kategorian kannalta merkitystä. Ensin loukkaantunutta Kanea ja loppuviikosta loukkaantunutta Andersenia korvaamaan tullut Matt Murray oli sitten Gibsonin tavoin loistava. Kolme peliä, kolme voittoa, 1.95 GAA, .929 SV% ja 1 nollapeli. Viimeisenä iltana sai olla pelaavassa kokoonpanossa ennen Gibsonia sekä Dubnykiä ja oli täyden luottamukseni arvoinen. Andersenin lyhyt visiitti maalinsuulle heikensi tilastoja (kolme päästettyä viidestä kudista kymmenessä minuutissa), mutta hienon kauden hänkin pelasi. Kaiken kaikkiaan finaaleissa ja muutenkin playoffien aikana hyvin onnistumisia laajalta rintamalta ja koko joukkueen osalta. Tällaisen finaaliottelun jälkeen kaikki pelaajat ovat onnistujia.
Kiitokset onnitteluista, onnittelut Opatsulle taas upeasta kaudesta ja Kanerille viidennestä peräkkäisestä mitalijuhliin päättyneestä kaudesta. Muutenkin kiitokset kaikille managereille jälleen yhdestä hyvin sujuneesta kaudesta ja tästä sitten vaan offseasonia, draftia ja uutta kautta kohti.