Kirjoittaja Bosco » 07 Huhti 2014, 13:17
Loppulukemat olivat tosiaan 7-10 Montrealin eduksi. En pystynyt lopulta kääntämään yhtäkään kategoriaa viimeisen kahden yön aikana, vaan päinvastoin Montreal meni viimeisenä yönä tosiaan Gagnerin alivoimapisteellä kääntämään vielä yhden kategorian edukseen. Eikä se erokaan lopulta kutistunut juuri yhtään niissä kategorioissa jotka olivat käännettävissä. Taklauksiin jäi eroa 11 ja laukauksiiin 16 eli Montreal kasvatti molemmissa kategorioissa eroa muutamalla. Heikoksi jäi loppukiri. Ainoastaan jäähyissä saatiin eroa kutistettua viimeisen kahden yön aikana. Vaikka sitä tuli saatua 18 minuuttia enemmän näiden kahden yön aikana, niin siinäkin kategoriassa eroa jäi vielä 8 minuutin verran. Ei voi siis olla joukkueeni viimeiseen rynnistykseen tyytyväinen. Montreal onnistui hyvin puolustamaan johtoaan loppuun saakka, sen jälkeen kun ensin perjantain kierroksella käänsivät tilanteen edukseen.
Tehot jäivät finaalissa vaisuksi molempien joukkueiden osalta, etenkin jos vertaa välieriin jossa molemmat takoivat todella kovat tehot. Joukkueeni sai sentään 40 pisteen juuri ja juuri rikottua viimeisen yön aikana, ja loppusaldoksi jäi 10+30=40 tehopisteet. Ylivoimalla tuli hyvät 4+11 tehot. Maalit menivät vastustajalla, mutta muutoin siitä tuli neljä kategoriavoittoa. Sen lisäksi kenttäpelaajat eivät sitten pystyneetkään voittamaan kuin plussat ja blokit. Siihen ei voi olla tyytyväinen. Aloitusten suhteen jäi paljon jossiteltavaa kun kaikki loukkaantumiset osuivat senttereihini (Toews, Duchene, Granlund ja jo aiemmin sivuun jäi Scheifele; sekä Crosby sivussa viimeisen yön kierrokselta), mutta ei senkään kategorian kääntäminen olisi vielä riittänyt voittoon saakka. Montrealilla oli myös omat loukkaantumisensa joten niiden taakse ei voi piiloutua. Mikäli oikein laskin niin kenttäpelaajien pelimäärät menivät 81-80 edukseni, joten taklauksissa, laukauksissa ja jäähyissä olisi pitänyt pystyä vaan venymään parempaan suoritukseen. Montrealin kovuus fyysisissä kategorioissa pääsi yllättämään, vaikka olisihan se ollut selvää jos tilastoja olisi paremmin tutkaillut etukäteen, sillä lähestulkoon samat määrät taklauksia ja jäähyjä meillä oli runkosarjan jälkeen.
Maalivahtipelissä Montreal tosiaankin sai mestaruuden arvoisen suorituksen veskareiltaan: 4 voittoa, 1.53 GAA, .944 SV% ja 2 nollapeliä. Huikeat tilastot ja niiden haastaminen olikin lähes mahdoton tehtävä. Veskarini pelasivat kuitenkin hyvän viikon myös: 4 voittoa, 2.08 GAA ja .924 SV%. Hillerille sattui heikompi viikko ja ilman tämän peluutusta tilastoni olisivat olleet samoissa lukemissa Montrealin kanssa, mutta silloin sitten olisin hävinnyt torjunnat ettei se voitto siihenkään kaatunut lopulta.
Finaaliviikon onnistujia joukkueestani olivat Schneider (2 voittoa, 1.10 GAA, 88 torjuntaa ja .957 SV%), Charlie Coyle (1+3, 10 taklausta) ja Ondrej Palat (1+3, 2 yv-syöttöä). Läckiltä ja Anderseniltä myös hyvät viikot. Kolmen pisteen viikkoa viettivät Crosby, Keith, Faulk, Zidlicky ja Cizikas. Enemmän olisi vaadittu kuitenkin onnistujia.
Montrealille vielä uudestaan onnittelut ansaitusta mestaruudesta. Ei vaan joukkueeni vire riittänyt tällä(kään) kertaa Montrealin kaatamiseen. Vaikeaksi vastustajaksi on osoittautunut kyseinen joukkue omalleni kuten jo ennen finaaliviikkoa kerroin. Kaksi kertaa kohdattiin tällä kaudella ja molemmilla kerroilla Montrealille voitto. Selvästi mestaruuden arvoinen joukkue. Hienon joukkueen on Opatsu rakentanut.
San Joselle myös onnittelut pronssista ja mitaliputken venyttämisestä kolmeen kauteen. Todella kova suoritus sekin.