Kirjoittaja nuck » 04 Loka 2023, 12:43
Hyökkäys 2023-24
Jack Hughes:
Hughesilla otti varauksen jälkeen hieman aikaa saada pelinsä sille tasolle mikä oli odotuksissa tai ainakin toiveissa, mutta neljännellä kaudellaan 21 vuotiaana hän teki komeat 99 pistettä ja on nyt valmis astumaan eliittiluokkaan. Hän teki laukausvolyymia nostamalla komeat 43 maalia, vaikka laukausprosentti putosi edelliskauden 15.8% viime kauden 12.8%:iin. Hän teki lisäksi seurahistoriaa menemällä viime kaudella Devilsin kaikkien aikojen yhden kauden pisteissä kärkeen. Luultavasti tässä tulee olemaan ensimmäinen Devilsin 100 pisteen ylittäjä tulevaisuudessa.
Hughesilla on hieno kyky nähdä missä kaikki muut ovat jäällä ja hän pystyy luomaan maalitilanteita paikoista, jotka eivät ensin näytä vaarallisilta tilanteilta. Hughes on eliittitason sentteriksi surkea aloittaja ja muutenkin kokonaispelissä on vielä kehittymisen varaa, mutta hyökkäyspäähän hän on yksi NHL:n vaarallisimmista pelaajista eikä ole vieläkään saavuttanut organisaatiomme näkemyksen mielestä hyökkäyspään kattoa.
Nick Suzuki:
Montreal on kasaamassa lupaavaa nuorta hyökkäystä ja Suzuki on sen keskiössä seuran kapteenina ja ykkössentterinä. Suzuki teki viime kaudella 26 maalia ja 66 pistettä, voittamalla seuran sisäisen pistepörssin 28 pisteellä seuraavaan. Noin suuri ero seuran sisällä syntyi oikeastaan siitä, että Suzukin ketjukaverit Cole Caufield ja Kirby Dach loukkaantuivat kummatkin. Tuo noin 70 pisteen kausi ketjukavereiden loukkaantumisten kanssa lisäsi Suzukin kauden arvoa sen kanssa, että Montreal oli surkea ylivoimajoukkue sijoittumalla vasta 29. sijalle ylivoimatehoissa.
Jos Suzuki saa jatkossa ehjät kaudet ketjukavereiltaan ja Montreal löytää puolustukseen enemmän käsiä, Suzukin pisteidenkin odotetaan nousevan. Suzuki on 24 vuotiaana vasta tulossa parhaaseen ikäänsä ja hänen alle kahdeksan miljoonan seitsemän kautta tästä eteenpäin jatkuva sopimuksensa tulee uskomuksemme mukaan näyttäytymään vielä erittäin hyvänä jatkossa koko ajan vahvistuvassa Montrealissa.
Connor Bedard:
Bedardista on taidettu jo sanoa kaikki oleellinen edellisessä seuran esittelyssä, mutta lisätään hänen seurantalistaan vielä laukaus. Tuo laukaus tulee olemaan uskoaksemme yksi NHL:n vaarallisimmista aseista tuleveisuudessa. Ei pelkästään laukauksen tarkkuus ja nopeus, vaan se miten hän hallitsee kaikki laukaisutyylit ja pystyy ampumaan yhtä hyvin kummallakin jalalla, miten hyvin hän osaa naamioida laukauksensa sekä siirtää kiekkoa parempaan ampumarataan.
Kun tuohon yhdistetään se ominaisuus, että hän tietää aina tilanteeseen sopivan laukauksen, maaleja voidaan odottaa jatkossa isoja määriä. Bedard on myös erinomainen pelintekijä, joten puolustavalle joukkueelle ei riitä laukauksen peittäminen ja oikeastaan mitä enemmän tuohon keskitytään, sitä varmemmin ketjukaverit saavat tilanteita. Kohta se sitten nähdään millainen on Bedardin ensimmäinen kausi NHL:ssä. Mennäänkö Jack Hughesin tyylillä vai valmiimpana. Chicagossa uskotaan enemmän jälkimmäiseen.
Jesperi Kotkaniemi:
Suomalaissentterin NHL-uran alku oli vähän asemien hakemista, mutta Kotkaniemi on mennyt pelaajana kuitenkin kokonaisuutena eteenpäin ja viime kaudella hän alkoi näyttämään niitä lahjoja, jotka tekivät hänestä aikanaan oman draftinsa yhden kärkinimistä. Kotkaniemen puolustuspeli kehittyi hyvin ja hyökkäyspäässä hän alkoi löytämään ideaa pelaamiseensa pelaten tehokkaasti etenkin vuoden vaihteen jälkeen.
Kotkaniemi on voittopuoleinen aloittaja ja osallistuu nuoreksi sentteriksi ihan hyvin myös taklauspeliin. Hänen sopimuksensa jatkuu tämän vuosikymmenen loppuun saakka ja me täällä Chicagossa sekä Carolina NHL:ssä seuraamme mielenkiinnolla missä tulee olemaan pelissään kehittyvän sentterin pelillinen katto tulevaisuudessa.
Filip Chytil:
Rangersin kolmosketjun sentteri on Kotkaniemen tavoin kehittyvä sentteri. Chytil teki viime kaudella kolmosketjun sentteriksi hienot 22 maalia ja 45 pistettä ja noista maaleista 19 tuli tasakentin. Jos hän saisi tuon vaarallisen laukauksensa tuotua useimmin esimerkiksi ylivoimiin, tulosta voisi olla hyvin olla luvassa enemmänkin. Mika Zibanejadin ja Vincent Trocheckin ohi ei helposti tulla kuitenkaan, mutta me uskomme Chytilin kaappaavan vielä tulevaisuudessa kakkossentterin roolin.
Chytilin pitäisi pystyä Hughesin tavoin parantamaan vielä kokonaisvaltaista pelaamistaan ja esimerkiksi aloituksia, joissa hänkin on ollut heikko. Chytil on kiva seurattava nuoreksi sentteriksi, jonka pelillinen katto on luullaksemme myös vielä selvästi nykyistä parempi.
Morgan Geekie:
Geekie pelasi ensin Carolinassa syvyysroolissa ja siirtyi sieltä sitten Seattleen, kun aikanaan hänet Carolinaan varannut ja sittemmin Seattleen siirtynyt manageri Ron Francis tiesi Geekien hyvin. Seattlessa Geekie tehoili viime kaudella noin 35 pisteen kausitahtia, vaikka pelasi pienessä noin 11 minuutin roolissa ja peliaikaan suhteutettuna hän oli joukkueensa kolmanneksi tehokkain pelaaja tasakentin. Nyt hän siirtyi Bostoniin ja uskomme roolin kasvavan viimeistään kauden aikana kolmosketjuun. Geekie on edelleen myös NHL-sentteriksi pelaaja, jolla uskomme olevan parhaat kaudet edessä.
Steven Lorentz:
Lorentzin matka NHL:ään on ollut pitkä ja vaatinut kovia ponnisteluja. Hän oli OHL:n draftissa aikanaan vasta 12. kierroksella varattu pelaaja, häntä ei noteerattu Central Scoutingin toimesta lainkaan oman ikäisiä NHL-pelaajia kartoittaville laajoille listoille eikä myöskään varattu kun oli "oman ikäisten draft". Mutta töitä tekemällä Lorentz on kaivanut pitkän tien kautta polun NHL:ään ja ollut positiivinen joukkuepelaaja missä onkaan pelannut.
Lorentz siirtyi kesällä San Josesta Floridaan ja lienee Floridassa kahden alemman ketjun hyökkääjä. Me täällä Keeper Leaguen Chicagon toimistolla arvostamme tuollaista vaikeista lähtökohdista uran luonutta pelaajaa paljon, joten Lorentz siirtyi tänne vapaana agenttina.
Joe Veleno:
Veleno oli nuorena poikkeuslahjakkuus ja vuosi sitten Athleticin Corey Pronman rankkasi hänet "parhaat alle 23 vuotiaat pelaajat -listallaan" 122. sijalle, joten lahjakkuutta Velenolta löytyy. Viime kaudella Veleno pelasi Detroitin nelosketjussa tehden rooliin nähden ihan kelvolliset 20 pistettä. Lisäksi hän oli Detroitin kolmanneksi eniten aloituksia ottanut ja kolmanneksi eniten taklannut pelaaja. Veleno on edelleen sentteriksi melko nuori ja hän on mennyt urallaan nähdäksemme eteenpäin, joten katsomme mielellämme mihin tuo tie tulee viemään.
Joel Farabee:
Farabeen viime kausi oli vaikea pahan niskaleikkauksen jäljiltä, vaikka hän pystyi pelaamaan kaikki runkosarjan pelit. Tulos ei sinällään ollut kovin huono 39 pisteellä, mutta huonoa oli pelin raju aaltoileminen. Esimerkiksi pisteellisesti tuosta kertoi se, että tammikuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin (26 pelin jakson) Farabee ei tehnyt yhtään maalia ja keräsi vain neljä syöttöä.
Hän joutui syystäkin valmentaja Tortorellan penkittämäksikin eikä selvästi kuulunut uuden valmentajan suosikkeihin, kun ei pystynyt tuomaan parastaan. Farabee on kuitenkin edelleen nuori hyökkääjä ja oman draft-ikäluokkansa kuudenneksi tehokkain pelaaja. Hän on ollut toistaiseksi täyden kauden mittarilla 40-50 pisteen hyökkääjä, mutta hänenkin suhteen Philadelphia ja Chicago luottaa vielä parempaan tulevaisuuteen jatkossa.
Trevor Moore:
Los Angelesin vahvaan kahden suunnan ketjuun Philip Danaultin ja Viktor Arvidssonin kanssa kuuluva Moore teki toissa kaudella 48 pistettä, mutta viime kauden pilasi pari ylävartalovammaa sekä uran keskiarvoon nähden heikko 6,1% laukomisprosentti. Moore on vahva kiekonhallintapelaaja ja pelaa niin ylivoimaa kuin alivoimaakin. Terveempi kausi nyt ja voidaan hyvinkin nähdä jälleen Moore toissa kauden noin 50 pisteen tasolla.
Lukas Reichel:
Nuoren saksalaishyökkääjän pelaaminen näyttää luonnollisen dynaamiselta ja tuottavalta. Chicago on kasvattanut Reichelia kärsivällisesti ja nyt alkaa olla voimaa hankkineen hyökkääjän osalta palkintojen lunastuksen aika. Viime kaudella Reichel näytti jo hienoja väläyksiä tulevasta ja nyt varsinainen sisäänajo NHL:ään tulee hyvään aikaan, sillä kaikki huomio on Connor Bedardissa.
Reichel voi tehdä pienemmällä huomiolla hyvääkin tulosta kakkosketjusta ja siellä ehkä sentterin paikalta, missä hän pelasi farmissa.
Mikäli nuorelle hyökkääjälle vaativa sentterin tontti pysyy, lienee luvassa ehkä vielä myös kasvukipuja mutta samalla koko ajan hänestä tulee valmiimpi pelaaja. Chicagossa on tulevaisuuden toiveena Bedardin ja Reichelin yhdistäminen vaaralliseksi kaksikoksi.
Kent Johnson:
Columbuksen nuoren hyökkääjän tulokaskausi NHL:ssä oli vahvasti nouseva ja Johnson päätti tulokaskautensa aika eri tason pelillä millä sen aloitti. Kun kausi kääntyi kohti päätöstään, Johnson oli vakituinen top6-hyökkääjä Columbuksessa, pystyi nostamaan peliaikoja ja teki lopulta ihan mukavat 40 pistettä tulokkaana, mihin ei alkukaudesta oltaisi ehkä uskottu.
Johnson on vaarallinen hyökkäyspään pelaaja, mutta toisella kaudellaan hän voisi pistää kokonaispeliään astetta paremmalle tasolle. Johnson varattiin sentterinä, mutta NHL:ssä hän on pelannut toistaiseksi laidalla. Yksi seurattava asia tulee olemaan kuitenkin hänen tuleva pelipaikkansa, mutta luultavasti ensi kaudella ei ainakaan vielä ole sentterinä pelaamisen aika.
Kirill Marchenko:
Marchenko nousi NHL:ään joulukuussa hienon lyhyen AHL-uran jälkeen ja nousi koko NHL:n kuumimpien maalintekijöiden joukkoon. Tahti hieman hiljeni loppukaudesta, mutta kaiken kaikkiaan Marchenko nosti itsensä rohkealla ja taitavien ominaisuuksien hyökkäyspään pelillä Columbuksen hyökkäyksen top6-ryhmään. Jos Marchenko saa syöttötaitoaan parannettua lähemmäs maalintekotaitoa, nuoresta ja kookkaasta venäläishyökkääjästä voi kehittyä vielä erittäin arvokas pala Columbuksen joukkuetta.
Carl Grundström:
Grundström ei ole dynaaminen hyökkäyspään pelaaja, vaan kovaa töitä tekevä taklaava kahden alemman ketjun hyökkääjä. Grundström on hyvä luistelija ja karvaaja, joka pelaa tilanteet loppuun saakka ja osaa lukea peliä. Hän on kärsinyt hieman vammoista, mutta Los Angelesissa ja Chicagossa toivotaan nyt ehjää kautta tälle ruotsalaishyökkääjälle. Grundströmillä on sopimuskausi edessä.
Ty Dellandrea:
Dallasin ykköskierroksen varaus kesältä 2018 pelasi vasta viime kaudella ensimmäisen kokonaisen kautensa NHL:ssä ja oli omassa roolissaan hyvä. Hän teki 28 pistettä, pelasi Dallasin hyökkääjistä eniten alivoimaa ja oli ahkerimmin taklannut hyökkääjä. Kova työnteko tulee varmasti jatkumaan, mutta Chicagossa uskotaan myös hieman paranevaan hyökkäyspeliin tulevien kausien aikana.
Phil Di Giuseppe:
Vancouverin kakkosketjun laitahyökkääjä on valmentajan suosikkipelaajia tekemällä pienet, mutta voittamisen kannalta tärkeät asiat oikein. Carolinan toisen kierroksen varaus on tehnyt pitkän uran ammattilaisena NHL:n ja AHL:n välillä, mutta ei ole oikein koskaan noussut vakituiseksi NHL-hyökkääjäksi. Nyt edessä saattavat kuitenkin olla Di Giuseppen uran parhaat kaudet mikäli hän pystyy jatkossakin pelaamaan valmentajien vaatimusten tasolla kakkosketjun minuutteja.
Farmista kärkkyvät paikkaa:
Zach Bolduc:
St. Louis Bluesin ykköskierroksen varausta (17. varaus 2021 draftista) Bolducia ei valittu Kanadan nuorten maajoukkueeseen, mutta se johtui enemmän Kanadan hurjasta kilpailusta ja roolituksista kahteen ensimmäiseen ketjuun kuin Bolducin taidoista. Bolduc auttoi kuitenkin Quebecin joukkueen sen pistepörssin kärkenä QMJHL:n mestaruuteen sekä Memorial Cupin mestaruuteen. Bolduc pelasi kaksi peräkkäistä yli 50 maalin kautta ja on 2000-luvulla Quebecin junnusarjan kolmanneksi paras maalintekijä.
Bolducin paras ase pelaajana on hänen kova laukauksensa, joka lähtee puhtaalla tekniikalla hänen huippunopeudesta. Bolducin luistelu on lisäksi teknisesti puhdasta, mikä auttaa häntä pääsemään paikkoihin. Hän ei ole saanut mielestämme tarpeeksi huomiota tähän saakka, mutta uskomme tuohon tulevan muutoksen parin kauden sisällä. Nyt edessä on hyppy junnuista ammattilaiseksi ja tuossa voi alkuun olla kasvukipuja, mutta uskomme Bolducin nousevan vielä oikein hyvälle uralle.
Pavel Dorofeyev:
Monet pelaajat eivät nouse esiin noustessaan farmista NHL:ään, mutta Dorofeyevin kohdalla näin ei ollut, kun mestarijoukkue Vegas tarvitsi viime kauden lopulla piristystä hyökkäyspeliin. Venäläishyökkääjällä on luonnollinen kyky lukea peliä hyökkäyspäässä luistelunsa ja kiekonsuojauksen kautta. Hieman pidemmän kaaren kautta kehittynyt Dorofeyev on enemmän maalintekijä kuin pelinrakentaja ja reitillä kahden ensimmäisen ketjun laituriksi.
William Dufour:
NY Islandersin vitoskierroksen varaus on tullut hieman pidemmältä matkalta esiin. Dufourilla oli hyvä mutta lyhyt +1 draft-kausi, mutta löi kunnolla läpi toisella kaudellaan. Tuolloin Dufour ryösti oikeastaan kaiken mahdollisen: nuorten MM-kullan, Quebecin junnuliigan mestaruuden ja Memorial Cupin. Quebecin junnuliigassa ja Memorial Cupissa hänet valittiin arvokkaimpana pelaajana.
Viime kaudella Dufour pelasi vahvan kauden AHL:ssa 20 vuotiaaksi ja tällä kaudella on varmaan luvassa enemmän vastuuta NHL:ssä, vaikka ei välttämättä aloita siellä. Dufourilla on hyvä koko ja voima ammattilaistason laituriksi ja hän on pystynyt kehittymään luistelussa. Painava laukaus voi tehdä vielä hyvää tulosta jatkossa. Hän harjoitteli kesän Islandersin Jean-Gabriel Pageaun kanssa ja tuossa saattaisi olla Dufourille sentteri, jonka kanssa olisi hyvä aloittaa myös NHL:ssä.
Nils Höglander:
Vancouverin toisen kierroksen varauksella (2019) oli hyvät draftin jälkeiset näytöt ja lupaava tulokaskausi NHL:ssä, mutta on tuon jälkeen hakenut hieman peliään ja pyrkinyt parantamaan kokonaisuutta. Vancouver tulee nyt tarjoamaan Höglanderille mahdollisuuden näyttää tasonsa kehitysvuosien jälkeen. Canucks teki hänen kanssa kaksivuotisen näyttösopimuksen lähelle minimihintaa, joten joukkueessa uskotaan Höglanderiin. Nilsistä ei varmaan tule koskaan mitään tähteä, mutta hyvä ja käyttökelpoinen keskiketjujen hyökkääjä voi hyvin vielä tulla.
Tye Kartye:
Kartyen kohdalla puhutaan hienosta tarinasta. Varaamaton hyökkääjä pelasi viime kaudella hienon AHL-kauden ja hänet valittiin AHL:n vuoden tulokkaana. Loppukaudella tuli Seattlessa vielä hyvät näytöt NHL:n playoffeissa. Kartye on kova taistelija ja tuo paljon fyysistä peliä joukkueelle, mutta hänestä ei tule varmaan koskaan mitään kovaa pistemiestä. Toki kasvutarina on ollut aika jyrkästi ylöspäin myös kiekollisesti kahden viime kauden aikana ja siinä mielessä Seattlessa ja Chicagossa katsellaan mielenkiinnolla mihin Kartyen reitti tulee vielä viemään.
Parker Kelly:
Kartyen tavoin myös varaamaton hyökkääjä on kova taistelija ja taklaaja. Kelly raivasi tiensä WHL:n seitsemännen kierroksen varauksesta ilman NHL-varausta NHL:ään ja yrittää nyt saada takaisin paikkaa Ottawasta. Kellyn ensimmäinen kausi NHL:ssä oli pieniä lupauksia antava, mutta viime kaudella hän ei saanut tehoja irti. Nyt katsellaan sitten millainen ja missä Kellyn tulevaisuus tulee olemaan.
Alex Turcotte:
Oman draftinsa vitosvaraus on kärsinyt varauksen jälkeen useista vammoista lonkkavaivoista mononukleoosiin, siitä covidiin ja kahteen aivotärähdykseen. Kunnossa ollessaan Turcotte on kuitenkin oikein hyvä kiekkoilija. Hän on aina oikeassa paikassa tekemässä oikeita liikkeitä korkean pelikäsityksen kautta. Turcottelta nähtiin hyvät harjoituspelit, mutta kausi alkaa luultavasti farmissa. Mikäli hän pysyisi viimein terveenä, Turcotte tulisi luomaan uraa NHL:ssä, mutta tuo terveyspuoli herättää kieltämättä kysymyksiä jatkon suhteen.
Tässä oli nyt esittelyssä ne hyökkääjät, joilla Chicago lähtee kauteen sekä mahdolliset nostettavat hyökkääjät. Seuraavassa osassa esitellään paremmin maalivahdit ja puolustajat.