Kausi olisi pulkassa ja ensimmäinen mestaruus hanskassa.
Viime kaudella päästiin ensimmäisen kerran finaaleihin, mutta silloin ei vielä paukut riittäneet Pensiä vastaan vaikka pelejäkin joukkueeni sai vastustajaa enemmän. Tappio silloin herätti kuitenkin sellaisen nälän,että tällä kaudella olin valmis pistämään oikein kunnolla tulevaisuuden palasia likoon joukkueen vahvistamiseksi. Joukkue muuttuikin paljon viime vuotisesta kesällä ja kauden aikana. Rosteri vahvistui,mutta varausvuoroja ja prospecteja paloi valtava määrä. Kalleimmat hankinnat Matthews ja Dubois tosin ovat myös samalla satsaus tulevaisuuteen.
Runkosarja sujui alkuun pitkään takkuisasti, välillä tuli hyviä tuloksia ja välillä hävittiin ihan pystyyn häntäpään porukoille. Managerin usko oli välillä koetuksella, vaikka koko kauden tilastoja kategorioittain tutkaillessa tulikin ilmi että kyllä ihan normaalilla suorittamisella kaikki ovat lyötävissä.
Runkosarjan loppuun sitten vedettiin 7 viimeistä peliä tappioitta ja kun siinä vielä selvästi kaatui kärkijoukkueet Blues ja Pens, niin alkoi näyttää jo vähän paremmalta.
Playoffit alkoivat Sharksia vastaan ja hankala viikkohan siitä tuli. Sharks oli edellä koko ajan ja vasta viimeisenä yönä päästiin todella niukasti ohi. Tässä vaiheessa oli siis onni vahvasti puolellani, ihan yhtä hyvin olisi Sharks voinut jatkaa ja itseasiassa siinä tapauksessa Blues olisi mestari.
Välierissä kohdattiin Blues ja silloin sattui onneksi maalivahdeille hyvä viikko ja niistä tulleen 5-0 edun myötä selvittiin luvuin 10-6 jatkoon.
Finaaleissa saatiin sitten vastaan viime kauden tapaan Pens. Finaali käynnistyi joukkueeltani vaisusti, kolmen yön jälkeen oltiin selvästi tappiolla ja tehopisteitäkin oli vasta 12 kasassa. Sitten joukkue onneksi heräsi ja seuraavat 10 yötä tuottivatkin 88 pistettä, näin saatiin 100 pistettä kasaan kahteen viikkoon. Kenttäpelaajissa oltiin selvästi parempia, mutta maalivahdeilla ei voitettu yhtään kategoriaa vaikkei vastustajakaan kovinkaan hyviä tilastoja kasannut niistä. Gaa kyllä olisi voitettu jos tilanne olisi ollut tiukempi ennen Sharksin viimeistä peliä, silloin heräsin tarkistamaan kannattaako Jonesia peluuttaa ja kun peli oli jo käytännössä selvä niin annoin pojan olla kokoonpanossa kun oli mahdollisuus vielä kaunistella numeroita voitoissa, SV% ja torjunnoissa.
Finaaleissa joukkueessani oli liuta onnistujia, ykkösenä Matthews 5+6 tehoillaan. Dubois ja Forsberg sitten säestivät kumpikin 5+4 pisteillään.
Hieman yllättäen sentterini pyyhkivät Pensin senttereillä lattiat tällä kertaa.
Joukkueeni playoff kokoonpanon 22 kenttäpelaajasta puolet teki runkosarjassa vähintään 60 pistettä, joten kyllä kai niillä pitää pistekategoriat voittaakin.
Sain Capitalsin manageroitavakseni kun kautta 2011-2012 oli muutama kierros jäljellä. Ensimmäinen kokonainen kauteni joukkueen peräsimessä oli siis 2012-2013, jolloin oltiin runkosarjassa viimeisiä. Viisi vuotta siis vaati työtä nousta jumbosta mestariksi.
Kiitos vielä kaikille kaudesta ja onnitteluista, onnittelut myös muille mitalisteille!
Erityiskiitos vielä tehokaksikko Repe ja Weteran, teiltähän joukkue on suurilta osin ostettu
