Kirjoittaja LostHorizon » 07 Huhti 2019, 11:28
Laajennusdraftissa tein itselleni viiden vuoden suunnitelman, jonka päätteeksi pitäisi mestaruus olla taskussa. Suunnitelma kulminoitui viime yöhön.
No, näinhän ei asia todellakaan ole. Aikamoista venkoilua oli varsinkin alkuvuodet suunnitelman puuttuessa. Toisella kaudella kävin jo lähellä pudotuspelejä maalivahtikaksikkoni ollessa liigan paras. Seuraavalla kaudella kylmä rätti iski Coloradon takaisin liigan pohjalle. Oikeastaan viime kaudella aloin vasta näkemään joukkueellani sellaisen menestymismahdollisuuden, että suunnitelma kirkastui mielessäni. Ostin Svechnikovilla ja Brännströmillä Tavaresin, joka pelasikin uran parhaan kautensa ollen tämän kauden yksi parhaista pelaajista. Toinen tärkeä liike off-seasonilla oli Schneiderin myyminen. Ajatus Schneiderin kauppaamisesta tuli täysin yllättäen kävellessäni töistä kotiin. Tajusin, etten enää luota häneen, mutta hänellä silti voi olla arvoa. Schneideriä oli vaivannut loukkaantumiset, eikä kevät 2018 ollut kovin ruusuisesti sujunut. Lopulta kesti hetki ennen kuin maalivahtia etsinyt Opatsu tuli linjoille, mutta sen jälkeen kaupat tehtiinkin nopealla aikataululla. Lopulta Schneider on löytänyt vanhaa iskuaan, mutta Stone oli hyvä palanen tälle kaudelle ja 1st roundillekin löysin käyttöä.
Alkukauden otteluohjelma oli vaikea ja 8 viikon jälkeen olinkin voittanut vain puolet. Kenttäpelaajat oli hyviä, mutta maalivahtikaksikko Kinkaid-Mrazek odotetun epävarma. Loppusyksystä Överkill meni vähän lipsauttamaan kauden olevan hänen osaltaan ohi, jolloin kysyin ensimmäistä kertaa Vasilevskiyn perään. Vielä en uskaltanut Barkovista luopua, mutta jouluna Barkovilla oli vaikea kausi ja Kinkaid alkoi romahtamaan toden teolla. Yritin kyllä työntää kaikkia muita pelaajia Barkovin tilalle (myös Pointia), mutta Barkov oli ja pysyi. Pyysin vielä lopuksi kaupan päälle Rustia, joka oli silloin waiverin kynnyksellä. Lopulta Vasilevskiy oli loistava lisä joukkueeseeni ja Rust iski heti ensimmäisessä ottelussaan hattutempun ollen myös tärkeä palanen joukkuettani.
Ensimmäiset 8 viikkoa tuottivat siis rekordin 4-3-1. Seuraavista 13 viikosta nappasinkin sitten 12 voittoa, joilla lopulta irtosi runkosarjan kolmas sija. Ainoa tappiokin tuli kauden huonoimman viikon jälkeen Calgarylle. Erityisesti mieltä lämmitti Pensistä otettu - laajennusjoukkueiden ensimmäinen - voitto 9-4 lukemin. Tässä voitossa olivat jo mukana deadline-siirtoni Tarasenko ja Bergeron. Heidän merkityksensä olikin kullankallis erityisesti finaaliviikolla.
Puolivälierissä Bostonia vastaan olin pahasti jäljessä pelimäärissä, sillä valitsin pelaajani laskien pelimäärät välierän ja finaalin mukaan. Uhkapeli kannatti ja Bostonia vastaan otettiin ihan hyvä voitto. Välierissä Washingtonia vastaan joukkueeni pääsikin vasta lentoon ollen selkeästi viikon paras jengi muiden välieräjoukkueiden sukeltaessa sillä viikolla.
Finaalissa näki heti alusta alkaen, että maalivahdeista ei apua tälle viikolle ole (lopulta tilanne ei niin selvä ollut, mutta 0-4 kertoo karua kieltään). Kenttäpelaajilta oli siis saatava täydellinen viikko. Finaali sujui tasaisissa merkeissä lukemien vaihdellessa puolelta toiselle, mutta kokonaisuutena johdin enemmän päiviä. Viimeiseen yöhön liittyi vielä isoja epävarmuusmerkkejä Bergeronin ja Pointin huilatessa, mutta lopulta eroa saatiin jo kasvatettua. Deadlinella hankitut Tarasenko ja Bergeron loistivat finaalissa ollen joukkueeni parhaimmat pelaajat. Myös muut lisäykset, kuten Armia, täyttivät paikkansa.
Suurin ero ehkä lopulta oli siinä. Boscon kärki on edelleen terävämpi, mutta laajuuteni oli ehkä vahvempi. Duunarisentterit Richardson ja Cizikas tarjosivat hyvää tukea, pakiston halvat Roy, Pateryn ja Kulak olivat hyviä, mutta ehkä eniten mieltäni lämmittävät farmihissistä laatupelaajiksi kauden aikana nousseet Sundqvist ja Agostino. Eihän heillä edelleenkään ole suurempaa arvoa, mutta Sundqvist on päässyt pelaamaan kakkossentterinä, taklaa, ottaa aloituksia, tekee vähän kaikkea - Agostino tekee paljon samaa laitahyökkääjänä.
Viime kauden jälkeen lähdin rohkeasti paikkaamaan heikkoja kohtiani. Olin vihdoin saanut pistekategoriat kuntoon, mutta samalla olisi saatava ehdottomasti lisää laukauksia ja aloitusvoittoja - muut fyysiset kategoriat olivat aina olleet kunnossa. Mielestäni tässä olikin suurin saavutukseni, joka vei lopulta mestaruuteen. Aloitusvoitoissa olin koko kauden liigan kärjessä Boscon kanssa ja laukaukset voitin sekä Washingtonia että Pittsburghia vastaan. Näiden lisäksi pisteet eivät kärsineet. Yhtään heikkoa kategoriaa ei lopulta löytynytkään; Boscon maalivahtiarsenaalia on lähes mahdoton voittaa normaaliviikolla.
Tollisko kirjoitti viime vuonna olleensa 5 vuotta ennen mestaruutta liigan viimeinen. Rekisteröidyin tälle palstalle 19.3.2014 eli 5 vuotta ja pari viikkoa sitten. Laajennusdrafti alkaisi viisi vuotta sitten vasta viikon päästä. Ensimmäisellä kaudella sijoituin viimeiseksi, mikä ehkä McDavid-kaupan jälkeen olisikin ollut katapultti nopeammalle menestykselle, mutta tein vähän huonoja kauppoja sen jälkeen, mikä taas hidasti. Lopulta nousu tapahtuikin oikeastaan tällä kaudella, mitä kuvastaa myös Yahoon tarjoama rating-mittari. Kauden alussa olin pronssitasolla, mutta tämän viikon jälkeen rating päivittyy luultavasti platinaan. Pieni kiva lisä, vaikkei käytännön merkitystä olekaan.
Paljon on aikaa tullut annettua tälle liigalle, joten hyvä että se näkyy tuloksissakin. Nythän alkaa vasta haasteet, kuinka pysyä huipulla. Se erottaa hyvät managerit nousukkaista, hyvänä esimerkkinä on Boscon jatkuva liigan kärkipäähän sijoittuminen.
Onnittelut vielä Boscolle hopeasta sekä jälleen hienon kauden järjestämisestä. Onnittelut myös tolliskolle pronssista, toinen viime vuosien kestomenestyjä. Kiitokset myös kaikille managereille onnitteluista ja aktiivisesta kaudesta.
Off-seasonia kohti.
LostHorizon
Colorado Avalanche